“Oletko tosissasi?! Miten me voisimme ikinä voittaa sinut, kun emme edes ole harjoitelleet yhtään!!” Shinra ihmetteli kauhuissaan.
“Onnea”, Takeshi hymyili ottaessaan taisteluasennon.
No jos tämä vaaditaan suojelijalta… niin olen tasan tässä ja nyt valmiina haasteeseen! Shinra huudahti itselleen.
Saku vilkaisi uutta tiimitoveriaan. “Miten meinasit pärjätä häntä vastaan? Eihän sinulla ole edes voimia…”
“En minä tiedä! Ehkä jollain ilveellä… salaisella voimalla ehkäpä? Tai sitten tuurilla, siihen on välillä ihan hyvä luottaa!”
“Phyh. Ihan miten vaan”, Saku sanoi ja sylkäisi maahan. “Eiköhän lopeteta tuon vanhan kääkän valtakausi!” hän julisti ja laittoi käsivartensa ristiin. “Kuro Neko!”
Yhtäkkiä kaksi pientä kissaa ilmestyi Sakun viereen.
“Voi miten söpöjä!” Shinra huudahti. “Saako niitä paijata?”
“Turpa kiinni ja keskity olennaiseen! Katit, KIMPPUUN!” Saku huudahti. Siinä samassa mustat kollit kävivät muka-avuttoman sensein kimppuun.
“Kutittaa! Hahaha”, Takeshi nauroi, “no ei siinä, kyllä minullakin on kolleja! Kuro Neko Kopii Suru!”
Silloin kolme kissaa hyökkäsi puolestaan oppilaiden kimppuun. Nemi yritti päästä niistä eroon, mutta ne tarrasivat jatkuvasti tytön jalkoihin ja ryöpyttivät tätä ympäriinsä.
“Nemi!! Tuosta sinä et sensei enää selviä!” Shinra karjahti ja aloitti juoksun kohti Takeshia. “Maista rautaista nyrkkiäni!”
Shinran nyrkki osui Takeshin käteen. Se tärisi, huojui ja vapisi. Mutta siitä huolimatta… se pysyi paikoillaan. Ei porautunut läpi sensein kehon; ei aiheuttanut minkäänlaista vahinkoa.
“Mitä… helvettiä…” Shinra mutisi, kun Takeshi työnsi häntä hitaasti taaksepäin kävellessään itse eteenpäin.
Silloin Saku hyökkäsi Takeshin kuolleesta kulmasta. “Yunokurai, keskity!” hän huudahti iskiessään valtavan potkun suoraan sensein kehoon.
Mutta Takeshi ei vieläkään liikkunut. “Söpöä, tuosta tulee mustelma”, hän sanoi hymyillen, “mutta silti… se ei aivan riittänyt.”
Oikealla kädellä opettaja nappasi kiinni häkeltyneestä Sakusta, vasemmalla puolestaan liikkumattomasta Shinrasta. Hän pyöritti poikia ympäri ämpäri kuin heittotähtiä, kunnes lopulta heitti heidät Nemin, joka yhä kamppaili kopiokissojen kanssa, päälle.
“Mitä nuo liikkeet ovat”, pyörryksissä oleva Shinra mutisi. “Miten pystyt hallitsemaan samoja varjokissoja kuin Saku??”
Takeshi naurahti. “Se johtuu siitä, että voimani on kopiointi. Kykenen miimikoimaan voimanhaltijan liikkeen tai lainaamaan sitä hetkeksi. Toistan viholliseni liikesarjan, jonka jälkeen kajautan ilmoille huudon: Kopii Suru. Aika rajua, eikö?”
“Ei, vaan ihan helvetin noloa”, Saku naurahti. “Minua kävisi sääliksi jos joutuisin lainaamaan jonkun toisen voimia! Ilman tuota voimaa olisit pelkkä tyhjäntoimittaja, mulkku pseudosensei!”
Shinra ja Nemi vilkaisivat toisiaan häkeltyneinä.
“Tästä ei hyvä heilu”, Shinra viittoi.
“Kuolemme”, Nemi vastasi kauhuissaan.
Takeshi vilkaisi Sakua. “Haha! Katso itseäsi! Makaat maassa, koska mitä, senseisi kukisti sinut? Se jos joku on noloa!”
Sakun naamalle muodostui pieni virne. “Kuka sanoi, että meidät oltaisiin kukistettu?”
Siinä hetkessä Saku referoi ensimmäistä kertaa Nightshader-uraansa monikkomuodossa. Hän tiesi, ettei voisi voittaa sensei Takeshia ilman ystäviään.
“Musta varjo liitää yllä taivaan, joka on väritetty kuoleman sävyin…”
“... YAMIWASHI!”
Varjoista kömpi esiin suuri ja musta haukka, joka ulvahti ilmoille kammottavan kiljunnan. Se raastoi Takeshin korvia, kun Saku, Shinra ja Nemi asettuivat sen selkään.
“En aluksi halunnut sanoa tätä… mutta teistä voi olla jotain hyötyä”, Saku sanoi. “Vaikken ymmärrä sinun voimaasi, mykkä, se saattaisi nyt olla meille hyödyksi.”
Nemi nyökkäsi päättäväisesti.
Haukka liisi korkealle taivaalle.
“Lasken kolmeen. Sitten haukka laskeutuu ja mykän on osuttava voimallaan Takeshiin. Mikä se sitten ikinä onkaan… sen avulla voimme voittaa.”
“Entäs minä sitten?” Shinra mietti.
“Kun voima aktivoituu, me hyppäämme alas haukan selästä, kiidämme kohti senseitä ja iskemme nyrkeillämme häneen niin kovaa kuin ikinä pystymme”, Saku selitti.
“Mutta sittenhän saatamme tappaa hänet?!” Shinra pelästyi.
“... Se onkin tässä se idea”, Saku vastasi huvittuneena samalla kun he tippuivat taivaalta hurjaa vauhtia kohti maanpintaa.
Mokushin suvun salainen silmätekniikka: Karmiininpunainen aistiyliherkkyys… Nemi mietti mielessään, sulki silmänsä, ja avasi ne uudelleen. Silloin Takeshin kohtasi varsinainen aistien aalto, joka iski häneen tuhannen tulimuurahaisen tavoin.
“Vakuuttavaa… en… voi liikkua. Tiesin, että hänessä on potentiaali—”
“KUOLE SENKIN ÄRSYTTÄVÄ MÄNTTI!!” Saku karjaisi suoraan Takeshin korvaan.
“Huh??” Takeshi pelästyi ja kääntyi ympäri. Kukaan ei kuitenkaan seisonut hänen takanaan. Hän oli mennyt lankaan.
Nerokas kuuloaistin hämäyskikka, Nemi! Tiesin, että pystyisit siihen! Olet niin kyvykäs! Shinra ajatteli, kun hän yhdessä tiiminsä kanssa hyppäsi pois haukan selästä.
“NYT LUJAA!” Saku karjaisi, tällä kertaa oikeasti. Kolme nyrkkiä lähestyi Takeshin vartaloa.
Halusin olla Nightshader. Halusin suojella. Pelastaa ihmisiä pulasta. Mutten koskaan tahtonut olla samanlainen kuin isä… mutta miksi? Ehkä siksi, koska hän ei ollut koskaan läsnä. Aina poissa kotoa, silmistäni, käteni ulottumattomissa. Nyt isä on eläköitynyt ja lopettanut Nightshaderin hommat, joten jonkun on pidettävä yllä Yunokurain suvun perintöä… VAI MITÄ… edeltäjät? Jonkun on päihitettävä Shiro Yunokurai, VAI MITÄ, edeltäjät? Ja se joku… se joku on Shinra Yunokuraiii!
Ja nyt huudan samalla tavalla kuin isä!!!
“SMASH!!” Shinra, Saku – JA JOPA NEMI – huusivat yht’aikaisesti, niin kovaa, että linnut läheisistä puista nousivat lentoon. Kolme nyrkkiä, joista kahdessa ei ollut voimaa ollenkaan, tulivat kontaktiin Takeshin kehon kanssa.
“Mites sanot tähän, kusinen persläpi? Hahahaa… ahahaaa!! Kärsi, kukas nyt kärsii?!”
Takeshi yritti vastustaa iskua, mutta hänen mielessään tapahtui samaan aikaan reaktio… reaktio voimalle, jota hän ei ennen ollut havainnut…
Ei voi olla…
Hän lensi päistikkaa harjoitusareenan vierustalla olevaan tiiliseinään ja paiskautui siihen kuin pannukakku. Oppilaat hengittivät raskaasti, mutta tiesivät onnistuneensa tehtävässään. Sensei oli kaadettu, mutta… yllättävänkin helposti.
