Chuon kaupunki ympärillä oli jo menettänyt alkuperäisen muotonsa. Rakennukset olivat repeytyneet auki, kadut haljenneet ja ilma oli täynnä pölyä ja energiaa, joka ei suostunut asettumaan, ja kaiken tämän keskellä Mahoraga seisoi liikkumattomana vain hetken, aivan kuin sekin olisi tunnistanut tilanteen muutoksen, mutta tuo hetki ei ollut epäröintiä vaan prosessointia, kylmää ja mekaanista mukautumista, joka ei tuntenut pelkoa eikä kiirettä.
Kabura kohotti kätensä hitaasti, mutta ei hyökätäkseen. Yin ja Yang eivät purkautuneet heti, vaan alkoivat kerääntyä hänen ympärilleen kahdeksi vastakkaiseksi virraksi, jotka eivät vielä kohdanneet, eivät vielä törmänneet, vaan kiersivät toisiaan kuin etsien täydellistä kulmaa, täydellistä hetkeä, ja samalla hänen katseensa pysyi lukittuna Mahoragaan, joka lähti liikkeelle juuri silloin, kun Kabura oli odottanutkin.
Isku tuli suoraan.
Suoraan vasempaan kylkeen.
“Siinä se on”, Kabura naurahti ja väisti juuri oikealla hetkellä. “Sinun mukautumisesi! Mutta jos pysyn tarpeeksi nopeassa liikkeessä, niin todennäköisesti—”
Mutta Kabura ei ehtinyt edes sanoa lausettaan loppuun, kun Mahoraga tyrkkäsi tämän sivuun ja iski ensimmäisen kunnollisen iskun koko taistelun aikana.
Ja se isku tuli lujaa. Kabura horjahti taaksepäin ja lopetti voimansa lataamisen välittömästi.
Ja lopulta hän lensi satoja metrejä, tullen lopulta pysähdyksiin vilkkaalle Ginzan alueelle.
“Nihonbashiin ja takaisin… kai sinusta sitten on johonkin…” Kabura totesi huutavan ihmismeren keskeltä, jonne hän oli lentänyt Mahoragan iskun vaikutuksesta. Noustessaan ylös Kabura koski satunnaisiin ihmisiin, jotka kuolivat ilman minkäänlaista vastarintaa.
“Puolusta ihmisiä, Mahoraga! Mikä mättää? Etkö kuuntelekaan mestariasi, Saku Damoa!” Kabura karjui lähestyvälle Mahoragalle.
Kaupunki heidän ympärillään hiljeni sekunniksi.
Aika tuntui pysähtyvän.
“Hoitelen tämän sitten perinteiseen tyyliin.”
“Yin ja Yang…”
“... VOIMAN JA VASTAVOIMAN LAKI!”
Kabura päästi valloilleen kahden vastakkaisen voiman välisen tuhoisan energia-aallon, joka eteni horisontaalisti läpi Ginzan vilkkaiden katujen. Joka sekunti ainakin satakaksikymmentä ihmistä kuoli. Hyökkäys kesti yhteensä kymmenen sekuntia, jonka aikana Mahoraga ehti ottaa hyökkäyksen vastaan – ei kerran, ei kahdesti, vaan kolmesti. Se valui hiljalleen taaksepäin, mutta lopulta antautui Kaburan voimakkaalle energialle.
Kabura seisoi paikallaan, hengitys raskaana mutta katse yhä terävänä, eikä hän liikahtanut, ei edes vilkaissut ympärilleen, koska hän tiesi, että tämä ei ollut vielä ohi, ei ennen kuin hän näkisi lopputuloksen omin silmin, ei ennen kuin hän varmistaisi, että yksi ainoa isku todella oli riittänyt pysäyttämään olennon, joka oli rakennettu ylittämään kaiken.
Ja silloin…
Mahoraga nousi pölyn keskeltä takaisin seisomaan.
Seisomaan omille jaloilleen. Kaiken sen jälkeen. Ja mikä pahinta… sen Dharmachakra pyörähti.
Kolmas mukautuminen: oikea puhe.
“Ja mitä on oikea puhe? Valehtelemisesta, eripuraa luovasta, hyväksikäyttävästä tai turhasta puheesta pidättäytyminen: tätä, munkit, kutsutaan oikeaksi puheeksi.”
“Se tehostaa silaa. Oletpa sinä moraalinen, Mahoraga. Haluaisit todella lopettaa tämän taistelun, vai mitä? Mutta et pysty siihen, koska jos teet niin, isäntäsi kuolee. Kuolee kuin perhonen: nopeasti ja pian syntymänsä jälkeen. Mutta et taida tietää koko suunnitelmaani…”
Kabura liikahti, Mahoraga liikahti, ja pian he olivat jo toisissaan kiinni. Vieri vieren. Vauhtia, voimaa ja kestävyyttä riitti. Kumpikaan ei ollut valmiina luovuttamaan, ei, ei missään tilanteessa.
He törmäsivät toisiinsa uudelleen ilman pienintäkään epäröintiä, ja tällä kertaa kyse ei ollut enää pelkästä voimanvaihdosta vaan jatkuvasta, hengenvaarallisesta liikkeestä, jossa kumpikin osapuoli pakotti toisen reagoimaan sekunnin murto-osaa nopeammin kuin mihin tämä oli valmis, ja juuri tämä rytmi rikkoi kaiken ympärillä olevan, kun heidän kehonsa sinkoutuivat rakennuksesta toiseen, murskaten betonin, teräksen ja lasin tavalla, joka sai koko Chuon alueen näyttämään siltä kuin se olisi joutunut luonnonkatastrofin keskelle, vaikka todellisuudessa kyse oli vain kahden olennon välisestä taistelusta, joka ei suostunut päättymään.
Kabura liukui sivuun viime hetkellä, mutta Mahoragan käsi ehti silti osua häneen, ja pelkkä kosketus riitti lähettämään hänet läpi kahden toimistorakennuksen, joiden seinät repeytyivät auki kuin ne eivät olisi koskaan olleetkaan tarkoitettu kestämään tällaista voimaa, ja ennen kuin pöly ehti laskeutua, Mahoraga oli jo perässä, täydellisen johdonmukaisena, kuin jokainen liike olisi ollut osa suurempaa, ennalta määriteltyä kaavaa, jota se vain toteutti ilman kysymyksiä.
Kabura pysäytti liikkeensä ilmassa, käänsi kehonsa ja iski takaisin Yinillä, joka puristi tilan kasaan Mahoragan ympärillä, mutta tällä kertaa vaikutus ei ollut sama kuin aiemmin, sillä Mahoragan keho ei enää vastustanut voimaa suoraan, vaan mukautui siihen, antoi sen kulkea lävitseen tavalla, joka vähensi sen vaikutusta merkittävästi, ja samalla sekunnilla Yang iskeytyi vastaan, mutta sekään ei saavuttanut toivottua tulosta, vaan ainoastaan hidasti Mahoragan etenemistä hetkeksi.
“Dharman pyörä on pyörähtänyt tasan kolme kertaa… ja olet jo näin vahva”, Kabura mutisi, äänessä ensimmäistä kertaa hienoinen turhautumisen sävy, mutta ei pelkoa, ei vielä.
He iskivät jälleen yhteen. Tällä kertaa maassa.
Asfaltti halkesi heidän jalkojensa alla, kun heidän voimansa törmäsivät suoraan toisiinsa ilman mitään suodatusta, ja ympäröivä katu romahti useiden metrien syvyyteen, autojen jäädessä murskautuneina kuopan reunoille, kun taas lähimmät rakennukset alkoivat kallistua vaarallisesti heidän taistelunsa paineessa, eikä kukaan tavallinen ihminen olisi voinut edes käsittää, mitä oli tapahtumassa, sillä kaikki tapahtui liian nopeasti, liian raskaasti ja liian kaukana normaalin todellisuuden rajoista.
Mahoraga iski.
Kabura torjui.
Iskun voima kulki hänen lävitseen, repien hänen kehoaan sisältäpäin, ja ensimmäistä kertaa veri lensi hänen omasta suustaan, mutta hän ei perääntynyt, ei hidastanut, vaan vastasi välittömästi, kääntäen tilanteen uudelleen liikkeeksi, joka vei heidät seuraavaan kortteliin, seuraavaan rakennukseen, seuraavaan törmäykseen.
Dharmachakra pyörähti.
“Helvetin saatana!” Kabura kirosi.
Neljäs mukautuminen: oikea toiminta.
“Ja mitä, munkit, on oikea toiminta? Toisen elämän riistämisestä, varastamisesta tai siveettömyydestä pidättäytyminen: tätä, munkit, kutsutaan oikeaksi toiminnaksi.”
Kabura yskäisi verta.
Kuolen. Minä kuolen. Jos Mahoraga jatkaa mukautumista, minä olen kuolleena arviolta kuudennen mukautumisen kohdalla. Minun on siis keksittävä tapa, jolla tuon hirvityksen voi tappaa kertaheitolla… mutta mikä sellainen tapa voisi olla?
Kabura tarkasteli Mahoragaa sumuisella katseellaan.
En tiedä sen olemusta. Enkä tiedä myöskään lakia, joka Mahoragan ja Sakun välisessä suhteessa pätee…
Mutta hetkinen…
Jos isken ennen kuin Mahoraga ehtii mukautua? Jos laaki on niin luja, ettei se ehdi edes reagoida…
“Nyt minä sen äkkäsin! Nyt tiedän täydellisen keinon, jolla minä sinut voitan!”
Kabura nousi ilmaan.
Täydellisellä liikkeellä… täydellisellä kokoonpanolla… jopa varjo voi voittaa solarialaisen. Mutta tällä kertaa minä vedin pidemmän korren. Kykysi mukautua kaikenlaisiin ilmiöihin on luonteva, ihmeellinen ja ennen kaikkea silmiä hivelevä, mutta valitettavasti et ehtinyt näyttää sen todellista potentiaalia. Jos olisit mukautunut nopeammin, sinulla olisi ehdottomasti ollut mahdollisuus voittaa minut. Mutta tosin… sekin oli ainoastaan minusta kiinni, koska minä kontrolloin sinun mukautumistasi omilla voimillani, eikä sinulla ole siihen osaa eikä arpaa… tavallaan…
Taivas pimeni ja maassa lojunut romu nousi ilmaan.
“Sano hyvästit.”
“Verisinetti: Toisen maailman valon ja varjon käänteinen risteymä.”
Siinä samassa täydellinen valo peitti Chuon erillisalueen asukkaiden silmät. Samaan aikaan ääretön pimeys, loputon tyhjiö laskeutui kaupunkiin kuin ruton aiheuttama kaamea vitsaus, joka ei ottanut laantuakseen. Myrsky jatkui jatkumistaan ja talot murenivat pelkäksi tomuksi. Ihmisiä kuoli. Viisi tuhatta. Kymmenen tuhatta. Viisitoista tuhatta. Oli mahdotonta sanoa, kuinka monta ihmistä Kaburan verisinetti tappoi tuona päivänä, koska ruumiit joko paloivat tunnistamattomiksi tai hävisivät kokonaan todellisuudesta. Joka tapauksessa, jäljelle jäivät ainoastaan Kabura ja Mahoraga, jotka seisovat aavemaisessa pimeyden ja valon välisessä tilassa.
Mahoraga yritti mukautua Kaburan verisinettiin, mutta se oli liian vahva. Se tuli yksinkertaisesti niin yllättäen ja puskista, ettei Mahoraga ehtinyt reagoida siihen tavanomaisella mukautumisellaan.
Kaburan Verisinetti: Toisen maailman valon ja varjon käänteinen risteymä on tekniikka, jossa todellisuus pakotetaan väärään muotoon. Se on kuin rituaali, jossa maailma ei enää tottele luonnollisia lakejaan, vaan Kaburan tahtoa, joka yhdistää vastakkaisuudet väkisin yhdeksi tuhoavaksi pisteeksi. Yin ja Yang eivät tässä muodossa ole enää vastakohtia, vaan väkisin yhteen pakotettuja energioita, jotka eivät tasapainota toisiaan, vaan repivät kaikkea olemassa olevaa kahteen suuntaan samanaikaisesti. Yin puristaa. Yang hajottaa. Ja koska nämä voimat kohdistuvat samaan kohteeseen yhtä aikaa, mikään ei voi sopeutua niihin normaalisti: keho, materia ja jopa energia itse repeytyvät sisältäpäin, kuin ne eivät kykenisi päättämään, pitäisikö niiden romahtaa vai laajeta. Tämän seurauksena muodostuu “pieni tila” Se ei kuitenkaan ole fyysisesti pieni. Se on suljettu. Täydellisesti eristetty tasku, jossa ulottuvuudet ovat päällekkäin, ja jossa jokainen liike, jokainen hengenveto ja jokainen yritys paeta vain syventää ansaa, koska tila itse reagoi ja kiristyy. Se ei salli ulospääsyä, koska ulkopuolta ei käytännössä enää ole olemassa sinä hetkenä. Kaikki, mikä seisoo 200 metrin säteellä sinetin langettajasta, joutuu tämän risteymän sisään. Ei ole turva-aluetta. Ei katveita. Ei kulmia, joihin piiloutua. Jokainen kohde altistuu yhtä aikaa sekä täydelliselle puristukselle että täydelliselle repeämiselle, ja lopputulos ei ole pelkkä kuolema, vaan täydellinen hajautuminen – keho, mieli ja voima lakkaavat olemasta yhtenä kokonaisuutena.
Mahoraga käveli eteenpäin risteymän keskellä ja yritti siltikin mukautua verisinettiin. Vasten tahtoaan. Vasten neljännen mukautumisen sääntöä. Vasten moraaliaan. Aivan, maksimaalisen voiman laki on ehtymätön, ja se on riippuvainen ainoastaan voiman hallitsijan omasta moraalista. Ja tässä tapauksessa Mahoraga ei pysty suorittamaan viidettä mukautumista, koska oikean toiminnan moraali kieltää toisen elämän riistämisen.
Mahoraga on kelpo tekniikka, mutta todellisuudessa sen logiikka voi kaatua juuri siihen kaikkein arkaluontoisimpaan asiaan – moraaliin.
“Tekniikka, joka todella lopettaa kaiken kärsimyksen… Solarialaisten kaikkein pyhin voima…”
“... Ikuisen tulen nuoli: Uuni”, Kabura sanoi, muodosti kädellään nuolen ja ampui sen taivaalta suoraan Chuon kaupungin keskustaan, tappaen taas läjäpäin lisää ihmisiä.
Chuo oli tulessa. Ruumiita lojui maankamaralla. Ihmiset karjuivat hysteerisinä ja juoksentelivat ympäriinsä avun tarpeessa.
Ja kaiken keskellä seisoi Mahoraga. Tuo mukautumisen kuningas, joka hymyili vielä ennen kuin haihtui sekunnissa ilmoihin pelkäksi tomuksi.
Vähitellen Uuni hiljeni. Tuli muuttui kekäleiksi, ja nekin lopulta pelkäksi savuksi. Taistelu Chuossa oli päättynyt, ja voittajana taistelusta oli selvinnyt Kabura Dara, ultimaattinen Yinin ja Yangin johtaja. Hän istui yhden palaneen katon päällä, katsellen suorastaan dystooppista näkyä, joka ympäristössä vallitsi.
“Tervetuloa kotiin, mestari”, hän kumarsi tulelle.
Sitten Kabura vaikeni, kääntyi ympäri, ja palasi yön huutojentäyteläiseen pimeyteen.
Kabura Dara vie koko potin, mutta mitä käy Sakulle...?
